Kaisla Pesonen
syntynyt 07.10.1997
Kaisla on parikymppinen opiskelija, joka voi parilla ensimmäisellä vilkaisulla jäädä kunnolla huomaamatta. Vähän mitäänsanomattomalla ja vaatimattomalla olemuksella varustettu nainen ei ole ulkonäöllisesti mikään ilmestys: tavalliset, tummanruskeat ja keskipitkät hiukset, vihertävät silmät joskus lukulasit niiden päälle unohtuneena ja 164cm pituisen, suhteellisen hintelän kehon päällä hieman käytössä kulahtanut vaatekerta, usein sisältäen lempeänsävyisiä villapaitoja ja huppareita.
Omissa maailmoissaan elävä Kaisla saattaa hätkähtää keskustelunaloitusta, mutta alkusäikähdyksen jälkeen pystyy juttelemaan ihan mukavia. Uusien ihmisen seurassa on kuitenkin usein hyvin varautunut ja jännittyneen oloinen, ja miettii kaikkea liikaa. (Saattaa silti aina välillä innostua puhumaan etenkin hevosista, ja tajunnanvirrassaan voi jatkaa puheitaan hyvinkin pitkään!) Hiukan säälittävältä vaikuttava hiirulainen on kuitenkin loppujen lopuksi kunnolla lämmettyään rentoa ja mukavaa seuraa. Kaveriporukassa Pesoseksi kutsuttu Kaisla on kaikki huomioon ottava, kärsivällinen, realistinen ja sympaattinen tyyppi. Tarpeen tullessa hyvinkin huumorintajuinen ja osaa irrotella. Miinuksina ei kuitenkaan aina osaa ajatella omaa parastaan ja laittaa toisten asiat omiensa edelle, hermostuu ja jännittää aina ihan turhiakin asioita sekä on huono muodostamaan ja varsinkin ilmaisemaan omia mielipiteitään. Tunteet sen sijaan voi Kaislan kasvoilta lukea selkeästi; posket punehtuvat varsin helposti ja kovan paikan alla silmät kostuvat useamminkin.
Kaisla on lukion jälkeen pitänyt välivuoden kotikaupungissaan keräten rahaa tilille läheisen kukkakaupan kassalla ja lähtenyt sitten opiskelemaan. Yliopistossa Kaisla lukee latinan kieltä ja
Ratsastuksen parissa Kaislalla on takana monivaiheisia vuosia. Kymmenenvuotiaana Kaisla sai ensimmäisen oman poninsa, kipakan ja lupaavan ratsuponitamma Red Rufflesin, jonka kanssa tämä alkoi valmentautua ja tähdätä kilpailuihin. Ruusan kanssa Kaisla kisasikin esteitä tiheällä tahdilla ruusukkeita kahmien ja käyden jopa kansainvälisissä kilpailuissa niin Ruotsissa kuin kerran. Kaisla ei koskaan kasvanut Ruusalle liian pitkäksi, mutta tämän menestyksekkäiden ponivuosien loputtua kipinä kilpailemiseen hiipui, uuden kilpahevosen osto jäi ja Kaisla keskittyi opiskelemiseen.
Yliopisto-opiskelun tasoittuessa Kaisla alkoi kaivata taas hevosenomistajan arkea, ja alkoi hiljakseen etsiä uutta hevosta. Vuosien saatossa kilpailuhenkisestä tytöstä oli kuitenkin kasvanut rauhaa rakastava puskaratsastaja ja ajatus kilpailemisesta katsojien edessä lähinnä väänsi inhottavasti vatsanpohjassa. Yhä kisakentille kannustavilta vanhemmilta salassa Kaisla alkoikin etsiä tavallista ja rauhallista harrasteratsua. Sopiva ehdokas löytyi vanhalta ratsastuskoululta, jossa Kaisla oli vuosia sitten käynyt ratsastusleireillä ja -tunneilla, sekä hoitanut ponin myynnin jälkeen yhtä puoliveristä pari kuukautta. Kuinka ollakaan, myynnissä oleva ruuna osoittautui Ralliksi; samaiseksi hevoseksi, joka oli ollut rankkaa tahtia valmentautuvan tytön kesäleireillä löytynyt henkireikä ja salarakkaus. Pian seisoivat papereissa nimet ja pihalla tyytyväinen hevosenomistaja.
Napit ja nippelit:
• sinkku
• käyttää koulussa yleensä lukulaseja, mutta muuten piilolinssejä
• ajokortti, muttei autoa
• asuu viiden henkilön kaksikerroksisessa soluasunnossa Joensuussa
• tykkää siivoamisesta ja haluaa tavaroidensa olevan järjestyksessä
• työkseen tekee historianopettajan sijaishommia ala-asteella aina oman lukujärjestyksen salliessa
• kuuntelee rauhallisia ja usein akustisia biisejä, mutta niiden rinnalla myös vanhoja suomalaisia hittibiisejä lähinnä niiden tuoman nostalgian tunteen takia
• lempijälkiruoka vanilijakiisseli
• kylmän sään ihminen, rakastaa lämpimiä vaatteita ja paksusti pukeutumista
• on ottanut tavakseen Rallin pitkien korvien sivelemisen ja rapsuttelemisen, ja tekee tätä usein miettiessään jotain, ollessaan hermostunut tai ihan vaan tottumuksesta
Kaisla on parikymppinen opiskelija, joka voi parilla ensimmäisellä vilkaisulla jäädä kunnolla huomaamatta. Vähän mitäänsanomattomalla ja vaatimattomalla olemuksella varustettu nainen ei ole ulkonäöllisesti mikään ilmestys: tavalliset, tummanruskeat ja keskipitkät hiukset, vihertävät silmät joskus lukulasit niiden päälle unohtuneena ja 164cm pituisen, suhteellisen hintelän kehon päällä hieman käytössä kulahtanut vaatekerta, usein sisältäen lempeänsävyisiä villapaitoja ja huppareita.
Omissa maailmoissaan elävä Kaisla saattaa hätkähtää keskustelunaloitusta, mutta alkusäikähdyksen jälkeen pystyy juttelemaan ihan mukavia. Uusien ihmisen seurassa on kuitenkin usein hyvin varautunut ja jännittyneen oloinen, ja miettii kaikkea liikaa. (Saattaa silti aina välillä innostua puhumaan etenkin hevosista, ja tajunnanvirrassaan voi jatkaa puheitaan hyvinkin pitkään!) Hiukan säälittävältä vaikuttava hiirulainen on kuitenkin loppujen lopuksi kunnolla lämmettyään rentoa ja mukavaa seuraa. Kaveriporukassa Pesoseksi kutsuttu Kaisla on kaikki huomioon ottava, kärsivällinen, realistinen ja sympaattinen tyyppi. Tarpeen tullessa hyvinkin huumorintajuinen ja osaa irrotella. Miinuksina ei kuitenkaan aina osaa ajatella omaa parastaan ja laittaa toisten asiat omiensa edelle, hermostuu ja jännittää aina ihan turhiakin asioita sekä on huono muodostamaan ja varsinkin ilmaisemaan omia mielipiteitään. Tunteet sen sijaan voi Kaislan kasvoilta lukea selkeästi; posket punehtuvat varsin helposti ja kovan paikan alla silmät kostuvat useamminkin.
syntynyt 07.10.1997
Kaisla on parikymppinen opiskelija, joka voi parilla ensimmäisellä vilkaisulla jäädä kunnolla huomaamatta. Vähän mitäänsanomattomalla ja vaatimattomalla olemuksella varustettu nainen ei ole ulkonäöllisesti mikään ilmestys: tavalliset, tummanruskeat ja keskipitkät hiukset, vihertävät silmät joskus lukulasit niiden päälle unohtuneena ja 164cm pituisen, suhteellisen hintelän kehon päällä hieman käytössä kulahtanut vaatekerta, usein sisältäen lempeänsävyisiä villapaitoja ja huppareita.
Omissa maailmoissaan elävä Kaisla saattaa hätkähtää keskustelunaloitusta, mutta alkusäikähdyksen jälkeen pystyy juttelemaan ihan mukavia. Uusien ihmisen seurassa on kuitenkin usein hyvin varautunut ja jännittyneen oloinen, ja miettii kaikkea liikaa. (Saattaa silti aina välillä innostua puhumaan etenkin hevosista, ja tajunnanvirrassaan voi jatkaa puheitaan hyvinkin pitkään!) Hiukan säälittävältä vaikuttava hiirulainen on kuitenkin loppujen lopuksi kunnolla lämmettyään rentoa ja mukavaa seuraa. Kaveriporukassa Pesoseksi kutsuttu Kaisla on kaikki huomioon ottava, kärsivällinen, realistinen ja sympaattinen tyyppi. Tarpeen tullessa hyvinkin huumorintajuinen ja osaa irrotella. Miinuksina ei kuitenkaan aina osaa ajatella omaa parastaan ja laittaa toisten asiat omiensa edelle, hermostuu ja jännittää aina ihan turhiakin asioita sekä on huono muodostamaan ja varsinkin ilmaisemaan omia mielipiteitään. Tunteet sen sijaan voi Kaislan kasvoilta lukea selkeästi; posket punehtuvat varsin helposti ja kovan paikan alla silmät kostuvat useamminkin.
Kaisla on lukion jälkeen pitänyt välivuoden kotikaupungissaan keräten rahaa tilille läheisen kukkakaupan kassalla ja lähtenyt sitten opiskelemaan. Yliopistossa Kaisla lukee latinan kieltä ja
Ratsastuksen parissa Kaislalla on takana monivaiheisia vuosia. Kymmenenvuotiaana Kaisla sai ensimmäisen oman poninsa, kipakan ja lupaavan ratsuponitamma Red Rufflesin, jonka kanssa tämä alkoi valmentautua ja tähdätä kilpailuihin. Ruusan kanssa Kaisla kisasikin esteitä tiheällä tahdilla ruusukkeita kahmien ja käyden jopa kansainvälisissä kilpailuissa niin Ruotsissa kuin kerran. Kaisla ei koskaan kasvanut Ruusalle liian pitkäksi, mutta tämän menestyksekkäiden ponivuosien loputtua kipinä kilpailemiseen hiipui, uuden kilpahevosen osto jäi ja Kaisla keskittyi opiskelemiseen.
Yliopisto-opiskelun tasoittuessa Kaisla alkoi kaivata taas hevosenomistajan arkea, ja alkoi hiljakseen etsiä uutta hevosta. Vuosien saatossa kilpailuhenkisestä tytöstä oli kuitenkin kasvanut rauhaa rakastava puskaratsastaja ja ajatus kilpailemisesta katsojien edessä lähinnä väänsi inhottavasti vatsanpohjassa. Yhä kisakentille kannustavilta vanhemmilta salassa Kaisla alkoikin etsiä tavallista ja rauhallista harrasteratsua. Sopiva ehdokas löytyi vanhalta ratsastuskoululta, jossa Kaisla oli vuosia sitten käynyt ratsastusleireillä ja -tunneilla, sekä hoitanut ponin myynnin jälkeen yhtä puoliveristä pari kuukautta. Kuinka ollakaan, myynnissä oleva ruuna osoittautui Ralliksi; samaiseksi hevoseksi, joka oli ollut rankkaa tahtia valmentautuvan tytön kesäleireillä löytynyt henkireikä ja salarakkaus. Pian seisoivat papereissa nimet ja pihalla tyytyväinen hevosenomistaja.
Napit ja nippelit:
• sinkku
• käyttää koulussa yleensä lukulaseja, mutta muuten piilolinssejä
• ajokortti, muttei autoa
• asuu viiden henkilön kaksikerroksisessa soluasunnossa Joensuussa
• tykkää siivoamisesta ja haluaa tavaroidensa olevan järjestyksessä
• työkseen tekee historianopettajan sijaishommia ala-asteella aina oman lukujärjestyksen salliessa
• kuuntelee rauhallisia ja usein akustisia biisejä, mutta niiden rinnalla myös vanhoja suomalaisia hittibiisejä lähinnä niiden tuoman nostalgian tunteen takia
• lempijälkiruoka vanilijakiisseli
• kylmän sään ihminen, rakastaa lämpimiä vaatteita ja paksusti pukeutumista
• on ottanut tavakseen Rallin pitkien korvien sivelemisen ja rapsuttelemisen, ja tekee tätä usein miettiessään jotain, ollessaan hermostunut tai ihan vaan tottumuksesta
Kaisla on parikymppinen opiskelija, joka voi parilla ensimmäisellä vilkaisulla jäädä kunnolla huomaamatta. Vähän mitäänsanomattomalla ja vaatimattomalla olemuksella varustettu nainen ei ole ulkonäöllisesti mikään ilmestys: tavalliset, tummanruskeat ja keskipitkät hiukset, vihertävät silmät joskus lukulasit niiden päälle unohtuneena ja 164cm pituisen, suhteellisen hintelän kehon päällä hieman käytössä kulahtanut vaatekerta, usein sisältäen lempeänsävyisiä villapaitoja ja huppareita.
Omissa maailmoissaan elävä Kaisla saattaa hätkähtää keskustelunaloitusta, mutta alkusäikähdyksen jälkeen pystyy juttelemaan ihan mukavia. Uusien ihmisen seurassa on kuitenkin usein hyvin varautunut ja jännittyneen oloinen, ja miettii kaikkea liikaa. (Saattaa silti aina välillä innostua puhumaan etenkin hevosista, ja tajunnanvirrassaan voi jatkaa puheitaan hyvinkin pitkään!) Hiukan säälittävältä vaikuttava hiirulainen on kuitenkin loppujen lopuksi kunnolla lämmettyään rentoa ja mukavaa seuraa. Kaveriporukassa Pesoseksi kutsuttu Kaisla on kaikki huomioon ottava, kärsivällinen, realistinen ja sympaattinen tyyppi. Tarpeen tullessa hyvinkin huumorintajuinen ja osaa irrotella. Miinuksina ei kuitenkaan aina osaa ajatella omaa parastaan ja laittaa toisten asiat omiensa edelle, hermostuu ja jännittää aina ihan turhiakin asioita sekä on huono muodostamaan ja varsinkin ilmaisemaan omia mielipiteitään. Tunteet sen sijaan voi Kaislan kasvoilta lukea selkeästi; posket punehtuvat varsin helposti ja kovan paikan alla silmät kostuvat useamminkin.